Voiton päivänä toukokuussa 1918 Mannerheim asetti arvovaltaisen toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin Suomen itsenäistymisen muistomerkin toteuttaminen. Mannerheim itse sanoi aikovansa olla puuttumatta toimikunnan työskentelyyn, mutta hän lisäsi että jos häneltä kysytään niin hän on sitä mieltä, että muistomerkki tulisi sijoittaa Vaasaan.
Kirjeessään Vaasan kaupunginvaltuustolle 14.6 1922 toimikunta totesi, ettei muistomerkiksi tulisi pystyttää veistosta, obeliskia tai muuta vastaavaa, vaan että tulisi rakentaa Suomen Vapauden Temppeli. Siihen sijoitettasiin sodan suurmiesten rintakuvia, aseita, dokumentteja ja taideteoksia tehtävänään herättää kunnioitusta sankarillisuutta ja uhrauksia kohtaan, joita oli vaadittu kun luotiin Suomen itsenäisyyttä. Vapaussota koettiin pyhäksi sodaksi, ja sen sankarit läpikävivät toimikunnan ohjelmajulistuksen mukaan apoteoksen (heistä tuli jumalia) ja siksi Temppeli olisi pätevin vapaussodan muistamisen muoto. Siihen liittyisi profaanin uskonnon rituaalit ja toimitukset. Temppelin sijaintikin oli jo selvä, Vaasan Hietalahden huvilan paikka, jonne oli suora yhteys kaupungin torilta Kauppapuistikon paraativäylää pitkin. Näihin aikoihin olivat myö Eliel Saarisen valtavan Kalevala-talon suunnitelmat keskustelun aiheena. Temppeliajatuksilla pyrittiin luomaan muotoja nuoren kansakunnan identiteetille.
Suomen Vapauden Temppelin rakentaminen kohtasi näkemyksellisiä, taloudellisia ja poliittisia vaikeuksia. Vuonna 1928 toimikunnan jäsen Akseli Gallen-Kallela totesi lakoonisesti, että maan poliittiset olosuhteet temppelin toteuttamiseksi olivat erityisen sopimattomat. Maan johdossa oli nyt ensimmäistä kertaa vasemmistohallitus. Monumentin tehtävä on yleisesti katsoen vallan osoitus, jolla korostetaan, että tästä lähtien asia on nähtävä näin. Vasta monien vaiheiden jälkeen paljastettiin Vaasan torilla 9.7.1938 koko Suomen Vapaudenpatsas. Sen oli tehnyt kuvanveistäjä Yrjö Liipola laajan monumenttikilpailun voittaneen ehdotuksensa muunnelmana. Monumentin lopullisen muodon löytäminen oli vaatinut nuorelta kansakunnalta ennennäkemätöntä taidepoliittista taktikointia. Lopputulos ei saanutkaan kaikkien yhteiskuntapiirien hyväksyntää. Taustalla olivat edelleen ne rajut sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset ristiriidat jotka itsenäistymisprosessin ohella olivat johtaneet sisällissotaan.
Marianne Koskimies-Envallin, Jaakko Linkamon ja Erkki Salmisen rikkaassa teoksessa The Karl Hedman Art Collection, 2009, esitetään Albert Gebhardin mielenkiintoinen luonnos Suomen Vapauden Temppeliksi. Se on päivätty Hietalahden villassa 4.6.1922, siis kymmenen päivää ennen toimikunnan kaupunginvaltuustolle lähettämän kirjeen päivämäärää. Gebhard on noteerannut motoksi ”Deutschland, Deutschland über alles” ja iloisesti hän mainitsee nautittujen juomien määrän. Vapaalla kädellä ja taitavan energisesti luonnosteltu rakennus perustuu osin yhteen klassisen arkkitehtuuritaiteen keskeisimpiin kuuluviin monumentteihin, mainittakoon Pantheon (v.118-127) ja Bramanten Tempietto. Gebhardin luonnoksessa puoliympyrän pylväät muodostavan temppelifasadin keskiosan. Sivut on varustettu symmetrisesti riemukaari-aiheella. Korkea palkisto ja veistos korostavat rakennuksen jylhyyttä. Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että samoja tyyli-ihanteita on viljelty poliittista valtaa korostavassa arkkitehtuurissa esimerkiksi Pariisissa, Moskovassa, Washingtonissa (vrt.Valkoisen talon etelä-fasadi) ja Berliinissä. Keskenään kilpailevat ideologiat ovat siis viljelleet samoja arkkitehtuuri-ihanteita. Näyttää siltä, että Gebhard käytti myös Hietalahden villan mittasuhteita temppelirakennuksensa yhtenä lähtökohtana.
Piirustuksessa lueteltujen läsnäolijoiden joukosta erottuu Tusse (=Karl) Hedman. Hän oli lääkäri ja Pohjanmaan museon innokas johtaja. Karl Hedmanin keräsi varsinkin 20-luvulla taidetta ja hänen kokoelmansa kuuluu tänään maamme taidehistoriallisesti keskeisimpiin. Kun monumenttitoimikunnan temppelisuunnitelmista luovuttiin, Karl Hedman koki sen suureksi tappioksi itsenäiselle Suomelle. Hän antoi temppelisuunnitelmille henkilökohtaisen revanssin Pohjanmaan museon uuden rakennuksen muodossa, joka valmistui 1930. Antautuneesti hän suunnitteli siihen Vapaussodan muistohallin. Hedman valitsi siihen 10 vapaussodan sankaria, joihin kuuluivat esimerkiksi Mannerheim, Oskari Peltokangas ja Hannes Ignatius. Heidän rintakuvansa nostettiin korkeille mahonkipylväille, joka eleenä merkitsee apoteosta. Menettelyn esikuva löytynee Regensburgin temppelistä Walhallasta, joka rakennettiin Atenan Parthenonin mukaan 1830-42 ”saksalaiselle kunnialle”.
Vielä meidän aikanamme Walhallassa nostetaan erittäen ansioituneiden saksankielisten sankareiden rintakuvat pysyvästi kävijöiden ihailtaviksi. Valinnat ovat toisinaan herättäneet keskustelua. Sen sijaan viimeisin valinta 2003 sai laajan tuen: Sophie Scholl, joka oli saksalaisen vastarintaliikkeen marttyyri. Hänet teloitettiin giljotiinillä 21-vuotiaana kansallissosialismin vastaisten lehtien jakelusta Münchenissä 1943.
Voidaan todeta että Karl Hedman näki Pohjanmaan museon kokoelmineen itsenäisen Suomen vapauden temppelinä. Gebhardin piirustuksen näkeminen herätti ajatuksia, joita esitin taidemuseopäivien esitelmätilaisuudessa kolleegoilleni. Yllätyksekseen tämä 60-luvun radikaali tajusi palvelleensa jo vuosia Suomen Vapauden Temppelin vastineessa.
Dan Holm
Pohjanmaan museon taideintendentti
SUOMEN VAPAUDEN TEMPPELIN TOTEUTUS
Albert Gebhard, luonnos, 1922, © Pohjanmaan museo
Voiton päivänä toukokuussa 1918 Mannerheim asetti arvovaltaisen toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin Suomen itsenäistymisen muistomerkin toteuttaminen. Mannerheim itse sanoi aikovansa olla puuttumatta toimikunnan työskentelyyn, mutta hän lisäsi että jos häneltä kysytään niin hän on sitä mieltä, että muistomerkki tulisi sijoittaa Vaasaan.
Kirjeessään Vaasan kaupunginvaltuustolle 14.6 1922 toimikunta totesi, ettei muistomerkiksi tulisi pystyttää veistosta, obeliskia tai muuta vastaavaa, vaan että tulisi rakentaa Suomen Vapauden Temppeli. Siihen sijoitettasiin sodan suurmiesten rintakuvia, aseita, dokumentteja ja taideteoksia tehtävänään herättää kunnioitusta sankarillisuutta ja uhrauksia kohtaan, joita oli vaadittu kun luotiin Suomen itsenäisyyttä. Vapaussota koettiin pyhäksi sodaksi, ja sen sankarit läpikävivät toimikunnan ohjelmajulistuksen mukaan apoteoksen (heistä tuli jumalia) ja siksi Temppeli olisi pätevin vapaussodan muistamisen muoto. Siihen liittyisi profaanin uskonnon rituaalit ja toimitukset. Temppelin sijaintikin oli jo selvä, Vaasan Hietalahden huvilan paikka, jonne oli suora yhteys kaupungin torilta Kauppapuistikon paraativäylää pitkin. Näihin aikoihin olivat myö Eliel Saarisen valtavan Kalevala-talon suunnitelmat keskustelun aiheena. Temppeliajatuksilla pyrittiin luomaan muotoja nuoren kansakunnan identiteetille.
Suomen Vapauden Temppelin rakentaminen kohtasi näkemyksellisiä, taloudellisia ja poliittisia vaikeuksia. Vuonna 1928 toimikunnan jäsen Akseli Gallen-Kallela totesi lakoonisesti, että maan poliittiset olosuhteet temppelin toteuttamiseksi olivat erityisen sopimattomat. Maan johdossa oli nyt ensimmäistä kertaa vasemmistohallitus. Monumentin tehtävä on yleisesti katsoen vallan osoitus, jolla korostetaan, että tästä lähtien asia on nähtävä näin. Vasta monien vaiheiden jälkeen paljastettiin Vaasan torilla 9.7.1938 koko Suomen Vapaudenpatsas. Sen oli tehnyt kuvanveistäjä Yrjö Liipola laajan monumenttikilpailun voittaneen ehdotuksensa muunnelmana. Monumentin lopullisen muodon löytäminen oli vaatinut nuorelta kansakunnalta ennennäkemätöntä taidepoliittista taktikointia. Lopputulos ei saanutkaan kaikkien yhteiskuntapiirien hyväksyntää. Taustalla olivat edelleen ne rajut sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset ristiriidat jotka itsenäistymisprosessin ohella olivat johtaneet sisällissotaan.
Marianne Koskimies-Envallin, Jaakko Linkamon ja Erkki Salmisen rikkaassa teoksessa The Karl Hedman Art Collection, 2009, esitetään Albert Gebhardin mielenkiintoinen luonnos Suomen Vapauden Temppeliksi. Se on päivätty Hietalahden villassa 4.6.1922, siis kymmenen päivää ennen toimikunnan kaupunginvaltuustolle lähettämän kirjeen päivämäärää. Gebhard on noteerannut motoksi ”Deutschland, Deutschland über alles” ja iloisesti hän mainitsee nautittujen juomien määrän. Vapaalla kädellä ja taitavan energisesti luonnosteltu rakennus perustuu osin yhteen klassisen arkkitehtuuritaiteen keskeisimpiin kuuluviin monumentteihin, mainittakoon Pantheon (v.118-127) ja Bramanten Tempietto. Gebhardin luonnoksessa puoliympyrän pylväät muodostavan temppelifasadin keskiosan. Sivut on varustettu symmetrisesti riemukaari-aiheella. Korkea palkisto ja veistos korostavat rakennuksen jylhyyttä. Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että samoja tyyli-ihanteita on viljelty poliittista valtaa korostavassa arkkitehtuurissa esimerkiksi Pariisissa, Moskovassa, Washingtonissa (vrt.Valkoisen talon etelä-fasadi) ja Berliinissä. Keskenään kilpailevat ideologiat ovat siis viljelleet samoja arkkitehtuuri-ihanteita. Näyttää siltä, että Gebhard käytti myös Hietalahden villan mittasuhteita temppelirakennuksensa yhtenä lähtökohtana.
Piirustuksessa lueteltujen läsnäolijoiden joukosta erottuu Tusse (=Karl) Hedman. Hän oli lääkäri ja Pohjanmaan museon innokas johtaja. Karl Hedmanin keräsi varsinkin 20-luvulla taidetta ja hänen kokoelmansa kuuluu tänään maamme taidehistoriallisesti keskeisimpiin. Kun monumenttitoimikunnan temppelisuunnitelmista luovuttiin, Karl Hedman koki sen suureksi tappioksi itsenäiselle Suomelle. Hän antoi temppelisuunnitelmille henkilökohtaisen revanssin Pohjanmaan museon uuden rakennuksen muodossa, joka valmistui 1930. Antautuneesti hän suunnitteli siihen Vapaussodan muistohallin. Hedman valitsi siihen 10 vapaussodan sankaria, joihin kuuluivat esimerkiksi Mannerheim, Oskari Peltokangas ja Hannes Ignatius. Heidän rintakuvansa nostettiin korkeille mahonkipylväille, joka eleenä merkitsee apoteosta. Menettelyn esikuva löytynee Regensburgin temppelistä Walhallasta, joka rakennettiin Atenan Parthenonin mukaan 1830-42 ”saksalaiselle kunnialle”.
Vielä meidän aikanamme Walhallassa nostetaan erittäen ansioituneiden saksankielisten sankareiden rintakuvat pysyvästi kävijöiden ihailtaviksi. Valinnat ovat toisinaan herättäneet keskustelua. Sen sijaan viimeisin valinta 2003 sai laajan tuen: Sophie Scholl, joka oli saksalaisen vastarintaliikkeen marttyyri. Hänet teloitettiin giljotiinillä 21-vuotiaana kansallissosialismin vastaisten lehtien jakelusta Münchenissä 1943.
Voidaan todeta että Karl Hedman näki Pohjanmaan museon kokoelmineen itsenäisen Suomen vapauden temppelinä. Gebhardin piirustuksen näkeminen herätti ajatuksia, joita esitin taidemuseopäivien esitelmätilaisuudessa kolleegoilleni. Yllätyksekseen tämä 60-luvun radikaali tajusi palvelleensa jo vuosia Suomen Vapauden Temppelin vastineessa.
Dan Holm